Yleistenpaikkojen tuska

Jokanen vanhempi on varmasti kuullut sen kannustuspuheen jossa kehotetaan ottamaan lapsi joka paikkaan mukaan "ensin ne saattaa kinuta ja kiukutella, mutta se on vaan ohimenevä vaihe ja sen kun kestää niin sitten on helpompaa" ja minähän olen rehannut lääkäreitä myöten lasta mukana. Joonatanin ollessa pieni se sujui vaivatta tottakai, lapsihan nukkui ja söi. 

Siinä vaiheessa kun poika oppi ilmaisemaan itseään alkoi se "halun tätä" josta kaikki oli varottanut, meilläpä vaan se ei keskittynytkään sinne karkkihyllylle mistä yleensä varotellaan vaan joka ikiseen asiaan jota poika tiesi että suuhun voi pistää, baanaaneistä siirryttiin jogurtteihin jogurteista leipään ja sitä rataa, sen yhen hyllyn sijasta koko kauppa huudettiin. Sitten kun opittiin että ruokaa syödään kotona ja ostetaan kaupasta niin alkoikin "halun autokärryn, en halua istua, kävelen itse, haluan syliin" -kausi ja loppua ei näy. Nyt takana on reilu puolivuotta kauppareissuja joista äiti ja isi palaa selkä hiestä märkänä ja olo on kun jollain vuoden paskin vanhempi palkinnon voittajalla kaikkien niiden syyllisyyttä pursuavien katseiden ansioista ,joita saa kun kantaa sitä pääpunasena huutavaa lastaan kainalossa ulos kaupasta. 

Nyt mä vaan haluaisin tietää että missä se paljon luvattu "helpottaa hetkenpäästä" ja ennenkaikkea missä ne kaikki muut huutavat lapset? Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että kukaan muu ei oikeesti tuo lapsia mihinkään, aina kun nään kaupassa tuttuja joilla on jälkikasvua niillä ei ole niitä ipanoita kaupassa mukana tai se lapsi hymyilee naama kuin naatalin aurinko joku uus lelu kädessä. Toki löytyy muutama poikkeus jotka tuo lapsensa mukana kauppaan eikä osta niille mitään, mutta mikä surullisinta en oo vielä tavannut ketään kellä se huutaminen ja kiukuttelu olis loppunut, se jatkuu mun tietääkseen ainakin kouluikään asti ellei pidempään, sithän ne voiki jo pikkuhiljaa jättää kotiin kauppareissun ajaksi eli loppuuko se oikeasti ikinä? Alan vaipua epätoivoon...

Ja onko sitten ihme että vanhemmat menettää itsensä kun saa lapsia, ei auta kun lapsi pitää ottaa joka paikkaan mukaan. Kirjastossa se lapsi jaksaa tasan sen verran et se on keränny ne omat kirjansa ja lainannu ne hassulla härvelillä, sit ku mennään ettimään äitille kirjaa niin alkaa se kuinka kiva onkaan juosta ja huutaa kun kaikuu kivasti, ja kirjastossahan ei saa huutaa eli syyttävät katseet on ansaittu, ei muuta kun muksu kainaloon ja huutokonsertti on taattu ulkoovelle saakka. Tai koitappa lähteä kahville kaverin kanssa lapsi mukana, kaikkien niiden "siihen ei saa koskea, älä seiso sen päällä, ei saa karata, ooppas varovainen, ei voi ottaa sedän puhelinta ja tuuppas tänne" toistettuna kertaa X oot ehtiny kuulla että kaverille kuuluu hyvää ja todeta itsellesi kuuluvan juuri tätä. 

Itse siis olen päättänyt linnottautua kotiin ja näyttää lasta yleisillä paikoilla seuraavan kerran 16 vuoden päästä, luultavammin en myöskään itse lähde töitä kauemmas ja voin siis samantien tehdä lapsia itselleni seuraksi niin että yleisetpaikat tsekataan seuraavan kerran siinä lähempänä kuuttakymppiä. Voiko palkata jonku käymään kaupassa? Se olis tosi jees! 

Ps. Tiukkapipojen varalta huomautus pilkkeestä silmäkulmassa, äiti ei ole paha äiti on vaan vähän väsynyt.