Muumipuisto

Jokin aika sitten mun korviin kantautu huhu että meidän kulmilla olis muumipuisto, tänään sitte päätin että lähetään metsästämään sitä. Tarkoituksena oli että lähetään koko poppoo minä ja joonatan pyörällä ja isi rullaluistelee mutta sitten pappa väsyi ja mentiikiin vaan kahdestaan jonskusen kanssa. Kierrettiin vähän pidemmän kautta perille, minä poljin ja joonatan kannusti "noin vaan jaksoit" kuului ylämäkien jälkeen. Löydettiin onneks puisto suht nopean pyörimisen jälkeen, luulen et kyytiläinen ei ehkä olis tyytynyt muuhun kun olin kertonut että mennään muumi puistoon, tauoton "muumitalo, mennään muumitaloa lukitaan yöksi" olis jatkunut varmasti loppu illan. 

Puisto oli mun mielestä aivan älyttömän kiva, en kehdannut/viittinyt älyttömästi kuvata kun puistossa oli muitakin ihmisiä ja osaksi en malttanut edes olla ottamassa kuvia kun puistossa oli kaikkea niin jännää! 

Pienelle lapselle löytyi paljon tekemistä ja touhua, keskellä sijaitseva muumitalo pisti pikkuherran silmään ensimmäisenä. Sen jälkeen huomattiinkin kaikki erilaiset kiikut ja keinut ja liukumäkiäkin oli kaksi, isompi ja pienempi. Hiekkalaatikolla oli kivoja yksityiskohtia eikä se ollut vaan tylsä laatikko jonka nähdessä harmittaa kun lelut jäi kotiin, puistossa selviää aivan mainiosti ilman mukana kannettavaa rekvisiittaa.

Puistoalue oli iso ja muumi-osio vain pieni oaa sitä, alueelta löytyi myös trampoliini, karuselli ja vähän hurjempi rengaskeinu johon varmasti isommatkin lapset jaksaisi upottaa aikaansa. Iso viheralue, aurinkotuolit sekä penkit mahdollistaa eväsretkeilyn puistossa, aloinkin heti suunnittelemaan ketä pyydetään meidän kanssa retkelle kyseiseen puistoon.

Joonatan ei olis malttanut lähteä mutta onneksi pyöräily on pätkän mielestä vielä sen verta kivaa ettei kauaa harmittanut. Kierrettiin vielä rannan kautta kotiin, jopparimatkustaja kummasteli valtavaa veden määrää ja veneitä. 

Omenainen lauantai

Tänään ollaan yritetty keksiä mitä tehdään kaikille omenoille, alotettiin kuivaamalla niitä talveksi.

Ja sitten joonatanin toiveesta leivottiin, omenapiirakkaa tottakai!

Piirakan valmistuessa uunissa syötiin ja mietittiin mitäs tehtäisiin kun piirakka on paistunut, tultiin siihen tulokseen ettei jakseta kahdestaan koko piirakkaa syödä joten pakattiin piirakka autoon ja lähdettiin kaupan kautta kattomaan sannaa ja juliusta.

Pojilla oli mukavaa vaikka vähän pitääkin tapella siitä kuka ajaa ja millä, jätskit ja piirakat kuitenkin syötiin sulassa sovussa toistensa lautasilta.

Ja onhan se kiva kun mammatkin voi vaihtaa kuulumisia, meki osattiin syödä sovussa;)

Pitäis useammin harrastaa ulkokahvitteluja kavereiden kanssa, niillä jaksaa! ❤️

Yleistenpaikkojen tuska

Jokanen vanhempi on varmasti kuullut sen kannustuspuheen jossa kehotetaan ottamaan lapsi joka paikkaan mukaan "ensin ne saattaa kinuta ja kiukutella, mutta se on vaan ohimenevä vaihe ja sen kun kestää niin sitten on helpompaa" ja minähän olen rehannut lääkäreitä myöten lasta mukana. Joonatanin ollessa pieni se sujui vaivatta tottakai, lapsihan nukkui ja söi. 

Siinä vaiheessa kun poika oppi ilmaisemaan itseään alkoi se "halun tätä" josta kaikki oli varottanut, meilläpä vaan se ei keskittynytkään sinne karkkihyllylle mistä yleensä varotellaan vaan joka ikiseen asiaan jota poika tiesi että suuhun voi pistää, baanaaneistä siirryttiin jogurtteihin jogurteista leipään ja sitä rataa, sen yhen hyllyn sijasta koko kauppa huudettiin. Sitten kun opittiin että ruokaa syödään kotona ja ostetaan kaupasta niin alkoikin "halun autokärryn, en halua istua, kävelen itse, haluan syliin" -kausi ja loppua ei näy. Nyt takana on reilu puolivuotta kauppareissuja joista äiti ja isi palaa selkä hiestä märkänä ja olo on kun jollain vuoden paskin vanhempi palkinnon voittajalla kaikkien niiden syyllisyyttä pursuavien katseiden ansioista ,joita saa kun kantaa sitä pääpunasena huutavaa lastaan kainalossa ulos kaupasta. 

Nyt mä vaan haluaisin tietää että missä se paljon luvattu "helpottaa hetkenpäästä" ja ennenkaikkea missä ne kaikki muut huutavat lapset? Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua että kukaan muu ei oikeesti tuo lapsia mihinkään, aina kun nään kaupassa tuttuja joilla on jälkikasvua niillä ei ole niitä ipanoita kaupassa mukana tai se lapsi hymyilee naama kuin naatalin aurinko joku uus lelu kädessä. Toki löytyy muutama poikkeus jotka tuo lapsensa mukana kauppaan eikä osta niille mitään, mutta mikä surullisinta en oo vielä tavannut ketään kellä se huutaminen ja kiukuttelu olis loppunut, se jatkuu mun tietääkseen ainakin kouluikään asti ellei pidempään, sithän ne voiki jo pikkuhiljaa jättää kotiin kauppareissun ajaksi eli loppuuko se oikeasti ikinä? Alan vaipua epätoivoon...

Ja onko sitten ihme että vanhemmat menettää itsensä kun saa lapsia, ei auta kun lapsi pitää ottaa joka paikkaan mukaan. Kirjastossa se lapsi jaksaa tasan sen verran et se on keränny ne omat kirjansa ja lainannu ne hassulla härvelillä, sit ku mennään ettimään äitille kirjaa niin alkaa se kuinka kiva onkaan juosta ja huutaa kun kaikuu kivasti, ja kirjastossahan ei saa huutaa eli syyttävät katseet on ansaittu, ei muuta kun muksu kainaloon ja huutokonsertti on taattu ulkoovelle saakka. Tai koitappa lähteä kahville kaverin kanssa lapsi mukana, kaikkien niiden "siihen ei saa koskea, älä seiso sen päällä, ei saa karata, ooppas varovainen, ei voi ottaa sedän puhelinta ja tuuppas tänne" toistettuna kertaa X oot ehtiny kuulla että kaverille kuuluu hyvää ja todeta itsellesi kuuluvan juuri tätä. 

Itse siis olen päättänyt linnottautua kotiin ja näyttää lasta yleisillä paikoilla seuraavan kerran 16 vuoden päästä, luultavammin en myöskään itse lähde töitä kauemmas ja voin siis samantien tehdä lapsia itselleni seuraksi niin että yleisetpaikat tsekataan seuraavan kerran siinä lähempänä kuuttakymppiä. Voiko palkata jonku käymään kaupassa? Se olis tosi jees! 

Ps. Tiukkapipojen varalta huomautus pilkkeestä silmäkulmassa, äiti ei ole paha äiti on vaan vähän väsynyt. 

Ulkovaate hankinnat

Nyt se taas jo alkaa, talvi vaatteiden ja kamppeiden kasaaminen. Meiltä onneks löytyy kaapista jo toppahousut ja niihin lähdettiin sitten ettimään takkia. Olin tilannut myös h&m:ltä pipon ja hanskat jotka ajattelin syksy käyttöön mutta pipo olikin sen verta paksu että soveltuu kyllä varmaan pikku pakkasilla ainakin. 

Kierrettiin ja kaarrettiin kaikki kaupat ja huomattiin että talvikamppeet ei oo tainnu vielä ihan kaikki rantautua kauppoihin, kaxsin toppatakki kuitenkin miellytti silmää ja sopi olemassa oleviin varusteisiin sen verta hyvin että se lähti meidän mukaan.

Takki on väriltään turkoosimpi kuin kuvassa ja mielestäni erittäin bueno joonatanille, sinisten silmien ja vaalean hipiän takia pikkuherraa pukee turkoosin sininen jotenkin erityisen paljon. Vähän on nyt oikein poikamaista mutta toisaalta meillä ei vielä ennen tätä syksy oo koskaan tainnut olla oikeen poikapoika maisia ulkovaatteita, lukuun ottamatta muutamia saatuja varahaalareita ja kirpparilta haalittuja kakkos kamppeita. Väriä on löytynyt ja itse olen kyllä mieltynyt turkoosiin siinä määrin ettei haittaa yhtään vaikka koko perhe pukeutuisi siihen:)

Välikausi kamppeita me ei koskaan ehditty kuvata ja nyt ne on jo niin kuraset ja likaiset etten viittikkään niitä tänne julkaista, mutta netistä löytyneet kuvat kelvanneepi esittelyyn. 

Haalariksi meille tuli stormbergin haalari, uusi tuttavuus meille koko merkki ja ei kyllä ole mitään muuta kun positiivista sanomista tähän mennessä! Haalari pitää vettä niin hyvin että saa sataa aika rankalla kädellä ennenkun pitää vetää kurikset niskaan, dagiksen täditkin kehui. Väritkin on mun mielestä kivat ja malli sopii meidän rimpulalle.

Kengiksi valittiin Timberlandin gore-texit, joissa on kiristysnauhat jotta kenkien itse jalkaan laitto sujuisi myös joonatanilta itse ja äkkiähän tuo poika sen oppi kun ei ollut vetskareita tai naruja häiritsemässä.

Kengistäkään en kyllä keksi mitään negatiivista sanottavaa, sukat on kuivat ja likakin irtoaa kengistä koputtelemalla. Plussaa oli myös irroitettava pohjallinen jossa oli merkit siitä onko kenkä pieni,sopiva vai iso! Helpotti huomattavasti koon valintaa kun on vaikea tietää mikä koko on juuri sopiva. 

Näillä meillä painellaan nyt menemään syksy ja talvi vaatteet odottaa pakkasia kaapissa, toppahanskat on tilattu ja ne on matkalla, siihen saakka vuorelliset lapaset ja tarvittaessa kurahanskat päälle saa hoitaa hommansa. Myös paksumpi pipo koville pakkasille pitäisi löytää, siihen vaan ei huvittaisi omaisuuksia upottaa kun ei tästä suomen talvesta tiedä. 

Joonatan 2v!

Tänään juhlittiin herran 2vuotis juhlia, oikea päivähän oli jo muutama viikko sitten mutta mahataudin takia juhlat lykkääntyi tänne asti. 

Joonatan oli aivan pyörällä päästään kun lahjoja sai jokaiselta vieraalta, ja alkoi ujostuttaa kun oli niin paljon ihmisiä. Lahjaksi pikku herra sai junaradan osia, dubloja, autoja, vaatteita, leikki keittiö välineitä ja vaikka mitä muuta. Kyllä nyt taas hetki kelpaakin leikkiä ja sitte onkin jo taas joulu.

Tarjolla oli possukakku, muffinsseja, voileipäkakku ja pikku pizzoja. Tällä kertaa yritin rauhottua tarjoilujen kanssa enkä ottaa kauheeta stressiä kaiken valmistamisesta, ensviikolla olevat ylioppilas kirjotukset stressaa jo tarpeeksi. 

Joonatan oli jo päiväkodissa harjoitellut kynttilöiden puhaltamista ja se sujuikin jo kuin vanhalta tekijältä, ei tarvinnu äitin auttaa yhtään :)

Huomenna sitten yo kirjoituksiin, yh!

Uusi arki

Anteeksi hiljaisuus, meillä alkoi arki! 

Joonatan aloitti hoidossa, vanhemmat töissä ja kaikki on väsyneitä. Nyt aletaan selvitä siitä uusien rutiinien tuomasta loppumattomasta uupumuksesta ja arki alkaa rullaamaan jo vaivatta.

Joonatan sopeutui dagikseen, niinkuin me sanomme, paremmin kuin hyvin. Eka viikko oltiin hetki nyyhkytetty äitin ja isin perään mutta kun alettiin puhumaan aamupalasta niin johan mieli parani. Itse aloitin työt samassa talossa suomenkielisessä päiväkodissa, jännitti kamalasti miten sujuu mutta hyvin on mennyt ja nyt vasta joonatan on huomannut että äiti on aidan toisella puolella töissä. 

Me myös tomin kanssa kummatkin viihdytään töissämme, ihanaa kun vihdoin saadaan viettää "normaali" arkea, sitä mitä ollaan kauan odotettu. 

Nää jää nyt tämmösiks pika kuulumisiksi koska olen väsynyt!